Mä en oo ennen niin tuosta uimisesta välittänyt. Oon nyt käyny kepukan tahi Knutin hakeen, jos joku on heittänyt, mutta ihan huvikseen en oo veteen viittinyt mennä kastelemaan itteäni.

Nyt kun on ollut niin pirskatin kuuma, niin oon melkeen joutunut pyytämään, että noi kaks heittäis jotakin, vaikka kiven, sinne veteen, että voisin mennä uimaan. Ei sitä nyt edelleenkään viitsi turhan takia kastautua, joten jotakin sinne on heitettävä. Seisoskelen aikani siinä rannalla ja kattelen noita kahta. Jos ne ei tajuu, niin pikkasen kaivelen rantakiviä vinkiksi tai tökin jotakin keppiä. Eikä näillä helteillä edes kertauiminen riitä, vaan kohta jo pitää heittää uudestaan. Kyllä näillä säillä kelpaa jo vähän kastautuakin!

Terkuin, Bustus 

Päiväkirjamerkinnöistä voi tarkistaa, että kahden kuukauden välein meikäläisen pötsi menee sekaisin. Viimeksi se oli huhtikuussa ja nyt se on taas. Yleensä pömppä on parantunut paastolla ja riisiravinnolla ja pahimmassa tapauksessa on vedetty muutamat Attapektit. Nyt maha ei millään meinannut asettua. Välillä se tuntui hyvältä ja sitten taas meni sekaisin. Koska normaalit paastot ja attapektit ei auttaneet, emäntä kiikutti minut  tänään eläinlääkäriin.

Eläinlääkäriin meno on aina tosi kiva juttu. Olisin menossa sinne joka päivä, kun kävellään siitä ohi. Paikalla oli monta kivaa tätiä, jotka rapsuttelivat ja tohtorissetä tutkaili: paineli masua ja kuunteli suolia. Tohtori tutki myös ikeniä, vaikka mulla oli siis maha kyllä kipeä eikä suu...

Eräs ikävä juttu siellä vastaanotolla tapahtui, ja se juttu tuli totaalisesti puun takaa enkä ollut siihen yhtään varautunut. Yhtäkkiä jotakin nimittäin tungettiin mun rectumiin, siis sinne minne aurinko ei paista edes tälläsillä helteillä. Olin aikas järkyttynyt, mutta ei siinä auttanut kuin patsastella joku "mittari" takapuolessa.

Mitään vakavempaa ei löytynyt, maha kuulosti normaalilta, pömppää ei aristanut, kuumetta ei ollut. Ja sen lisäks meitsi oli pirtee ja vetinen, mikä siis tarkoittaa sitä, että nahan alla on vettä tai jotain. Sain kuitenkin suolistotulehdusantibioottilääkettä, jota mamselli piilottaa ruokaan. Mää kyllä huomaan sen, mutta pakko on syödä, kun on niiiin nälkä.

Eiköhän näillä eväillä mun vatsa saada pian kuntoon.

Bustus

Olen jo pitemmän aikaa mankunut, että pääsisin joskus semmosta kettua katsomaan. Mulla olis nimittäin sille vähän asiaa. No, jos ei meikäläistä kuljeteta ketun luo, niin ketut näemmä tulee meikäläisen luo. Tänään nimittäin meidän vakioiltalenkillä tuossa kallioilla meitä vastaan tuli ihka oikea citykettu. Se oli ihan muutaman metrin päässä miestä ja määhän lähdin heti sen perään. Repolainen paineli karkuun ja minä perässä. Hienosti jäljestin sitä siellä pusikossa ja ihan perässä pysyttiin, kunnes nahkahihna kiristyi ja jäljestys loppui. Aina nuo narunperässäroikkujat pilaa kaiken!

Terkuin, Bosse

No niin, nyt sai isäntä veneen vihdoin vesille, niin minä pääsen näitä lähiseudun saaria vartioimaan ja tutkimaan. Tänään oli aivan mahtis päivä veneilylle ja löydettiinkin kohtapian mulle ihan ikioma saari, jossa sain juoksennella miten tykkään.

Mulla oli saarella myös Erittäin Tärkeä Tehtävä. Katsokaas, kun se vene parkkeerataan siihen saarelle, niin eihän se nyt siinä itsestään pysy. Mun piti siis kaikin voimin roikkua tuossa köydessä ja pitää meitin venhe rannassa.

Arvatkaas vaan oliko helppoa! Siinä mä roikuin ja revin suolavedet silmissä. Se vene painaa ainaskii sata kertaa enemmän kuin minä. Jouduin välillä ihan uimalla hakemaan tuota köyttä, ettei se lähtis karkuun. Mää sain kuitenkin tosi hyvin pidettyä sen veneen rannassa ja onnistuin kokonaan pelastamaan tuon köydenkin. Se vaan mysteerisesti kutistui tuollaiseksi tyngäksi...

Illalla tuli tosi kova myrsky, mutta ehdittiin just alta pois!

Terkuin, Kippari-Bustus

Voi pojat, kyllä tämä kesä on niin mukavaa aikaa - eikä vielä ole edes loma. Minen jaksa jaaritella, antaa kuvien kertoa meikäläisen mukavista kesätunnelmista.

Kesämiäs:

Kesämiäs nyysäämässä:

Kesäterkuin, Bosse

Tähän meidän lähelle on meidän riemuksi avattu sellainen agilitykenttä. Me saadaan ihan itseksemme käydä harjoittelemassa silloin kun meitä huvittaa, aika luksusta! Ei tarvi seinäruusukkeena odotella kentänlaidalla, kun muut liitää vaan saan tehdä ihan niin paljon kuin mua huvittaa.

Ollaan nyt mamsellin kanssa käyty harkkaileen siellä pari kertaa viikossa. Mamsellilla on taas joku projekti - ohjauskuviot haltuun - mutta se nyt on aivan se ja sama, kunhan pääsen hyppelehtimään. Nyt ollaan harjoiteltu jotakin sylikäännöstä ja mamselli vaikuttaa epäilyttävän onnelliselta, jos menen sen oikeen. Oon nyt sitten ihan sen mieliks menny sen niin kuin pitää. Pienet on ilot ohjastajalla.

Naapurimaan lehdistö on ollut taas aktiivisena ja ovat hehkuttaneet meikäläisestä mm. seuraavaa: "Bossen är kung!" ja "Regnigt - men Bossen tände fansen". Kyllä Ruotsissa tiedetään. Koko artikkeli löytyy täältä.

Terkuin, Bosse

Lomalta on palauduttu, sekä minä että kaksijalkaiset. Minun lomani oli paljon parempi, oli mökkeilyä ja Helsingin nähtävyyksien katselua ja lenkkeilyä maratoonariseurassa ja ties mitä kaikkea. Kaksijalkaiset olivat vain istuneet lentokoneessa ja maanneet rannalla. Siinä nyt ei ole mitään kiinnostavaa.

Emäntä on taas alkanut enemmän ja enemmän osoittaa kiinnostusta meikäläistä kohtaan. Pääsin tällä viikolla pitkästä aikaa oikeen treenaamaan liitoa, mikä oli tietysti hauskaa. Olin ihan yhtä hyvä kuin ennenkin, vaikka ei ollakaan harkattu kuukausiin. Sitten se raahasi minut eläinlääkäriin, mikä nyt ei välttämättä ollut niin kivaa.

Lekuri valotti silmiä taskulampulla ja yritti väännellä polvilumpioita pois paikoiltaan. Sai väännellä jalkoja vaikka mihin suuntaan, mutta eivät lumpiot liikkuneet. Polvista siis puhtaat nollat, mikä tarkoittaa, että ne ovat parasta A-luokkaa. Silmiä valotettiin taskulampulla vaikka kuinka kauan ja etsiskeltiin ylimääräisiä ripsiä ja ties mitä. Silmät olivat myös terveet, ihan A-luokkaiset nekin.

Näillä polvilla kelpaa laukata kohti kesää ja hyvin myös näkee.

Bustus

Kaksijalkaiset lähtee tänään lomalle, ja meikäläiselle ei kuulemma ole tilaa lentokoneessa. Olin ensin aika harmissani, mutta en enää. Määkin nimittäin pääsen lepolomalle Kaisan ja Simpan hyvään hoitoon! Musta tulee oikeen viimeisen päälle citykoira, kun pääsen ensin asumaan Helsingin parhaimpiin kortteleihin keskelle keskustaa. Siellä mulla onkin puolet enemmän lääniä juoksennella. 

Viikonloppuna taas vietetään maalaiselämää Lounais-Suomessa, missä mulla on puolen hehtaarin piha ihan omassa käytössä. Saattaa siis käydä niin, etten enää haluakaan tulla takaisin tänne nihkeään kaksioon, missä pihan virkaa toimittaa parveke! Nih!

Että terve menoa lomalle vaan, älkääkä kiirehtikö takaisin!

Bustus

Viime vuonna punkki-vihulaiset hyökkäsivät meikäläisen kimppuun arkistojen mukaan jo 21.4. Tänä vuonna malttoivat sentään odottaa toukokuun puolelle. Arkistoon kirjattakoon, että tänään löytyi ensimmäinen salamatkustaja meikäläisen pallurakarvoista punkkimetsälenkin jälkeen. Onneksi roikkui vielä karvoissa, sillä muistan vielä varsin eläväisesti, kun meikäläisen pallukoista männä kesänä vedettiin punkkia. Ei kiwa tunne.

Tarkkailkaa siis palluroitanne ja karvojanne!

Bustus

Tästä hiljaiselosta päätellen hätäisimmät voisivat kuvitella, että olen aivan kuolla kupsahtanut. Elossa ollaan ja vatsanväänteistä on selvitty, kiitos vaan kysymästä! Ohjastaja-ovenaukoja on niin kiireinen, ettei me olla ehditty tekemään mitään kirjoittamisen arvoista piiitkiin aikoihin. Arvon matami on ihan hermoromahduksen partaalla ja senpä takia aikoo lähteä ensi viikolla hermolomalle. Olin ihan, että jeeee, lomalle! Minunkin hermot kaipaa lomaa. No arvatkaa, ottaako nuo meikäläistä mukaan...

Kesää odotellessa:

Bustus