Niin ne vaan vuodet vierii ja minäkin täytän tänään 6 vuotta! Onnea siis kovasti ennen kaikkea Minulle, mutta myös Mellerströmille ja Aapolle. Täällä kovasti kotijoukot ihmettelevät, että onko siitä tosiaankin kuusi vuotta, kun meikäläinen syntyi. Kuusi vuotta on siitä kun puskin Pixie-mammasta ulos alle satagrammaisena rottana. Mutta kyllä sellaisestakin rääpälestä Mies tuli.


Synttäreiden kunniaksi joudun lenkillä käyttämään tossua... Ei kiva. Kävi nimittäin niin, että se kannuskynnen tynkä tulehtui ja jouduttiin poistamaan kokonaan. Tuli siis uudet eläinlääkäriretket, nukutukset, 10 päivän antibiootit ja niin edelleen. Nyt pitää ulkoillessa käyttää tätä tossua kuukauden päivät, jottei kova jää ja lumi taas vahingoita sitä haavaa ja uutta kynttä, joka jossakin vaiheessa alkaa puskea läpi. Mutta mitä tästä opimme: Jos kannuskynsi vahingoittuu, niin poistattakaa se saman tien kokonaan.

Nyt jatkan synttäreiden juhlimista maksalaatikon ja nakkien merkeissä.

Bustus

Tänään päivä alkoi huipusti. Ihminen tuli aikaisin kotiin ja lähdettiin heti tuonne hankiin kirmaamaan. Oli hiano päivä, sopivasti lunta ja vähän miinuksen puolella. Mä sain kirmailla vapaana ja vedinkin rallia pitkin hankia korvat luimussa. Suuntakin oli mieluinen, sillä hokasin hyvin nopeasti, että koirapuistoon ollaan menossa.

Vähän aikaa ehdin siellä koirapuistossa nuuskutella ja juoksennella, kun kaksijalkainen lähti kiikuttamaan mua kauheeta vauhtia kotiin, ja toisteli, et "Bossella on pipi". Eläinlääkärireissuhan siitä tuli, mut ei mua haitannut, kun mä tykkään kovasti käydä siellä.

Lääkärissä nopeasti totesivat, että "kannuskynsi on poistettava". Kohta tuli piikkiä persuksiin ja sitten alkoi nukuttaa. Mun ollessa tiedottomassa tilassa (lisänukutuslääkkeen jälkeen) oli lääkäri keksinyt, että poistetaan vähän hammaskiveäkin, kun kerta koira on unten mailla. Heräsin sitten hetken päästä hohtavilla leegoilla varustettuna. Onneksi sentään pysyivät erossa kulkusista!

Nyt mua väsyttää ihan kaameesti ja ajattelin nyt vain goijailla tämän illan töppönen jalassa.

Terkuin, Topilas

Joku siellä ihmettelee, että mikä öbo. Se on ruottia, öö buu, ja tarkoittaa saari asukki. Mä oon siis nykyisin saarenasukki. Ainahan mä olen meren läheisyydessä asunut ja viettänyt aikaa venheillen, mutta nyt mä olen oikeen muuttanut saareen. Ei täältä kuitenkaan soutaen tarvitse mantereelle kulkea, vaan varsin tiiviissä kytköksessä ollaan.

Mullahan oli hyvät oltavat siellä edellisessäkin paikassa. Oli puutarha-aluetta ja punkkimetsää:

Oli koirapuistoa ja kalliota:

Aluksi, kun tultiin tänne uuteen paikkaan, niin mulla oli vähän vaikeuksia. Nimittäin ulosmenossa. Vanhassa paikassa kun käveli yhdet portaat, niin jo ovi aukeni nenän edessä. Ajattelin tietty, että tämä talo toimii samalla tavalla, mutta eipä toiminut. Mä kävelin kuuliaisesti yhdet portaat ja jäin odottelemaan oven aukeamista, mutta tuo taluttaja vain nauroi ja sanoi, että siinä on vasta seinä. Piti kävellä kaikkiaan KOLMET portaat. Pari viikkoa mä sitkeästi pysähdyin ekojen portaiden jälkeen, mut en mä enää viitti kun ei siitä kuitenkaan pääse ulos. Toisinaan takaisin tullessa mä vielä pysähdyn ensimmäiseen kerrokseen, kun ei viittis mennä ylöspäin, mutta siellä ovat on - ja pysyy - kiinni.

Mutta tämän lyhyen kokemukseni myötä voin sanoa, että kyllä täällä uudessa paikassakin kelpaa ulkoilla. Meillä on meri edelleen joka suunnassa, koirapuistoon on kymmenen minuutin kävelymatka, uimarannalle samoin. Jos haluaa pitemmän lenkin kiertää, niin se tapahtuu näissä upeissa kallioisissa merimaisemissa:

Kaikista parasta on se, että minun ei paljon tartte kävellä asfaltilla, joka paikassa on nurmikkoa ja kaikenlaisia polkuja. Eikä autojen seassa tarvi kävellä juuri ollenkaan. Luxusta. Luxusta on myös se, että täällä on upeat valkoiset hiekkarannat:

Ei ole monella rannalla Suomessa näin valkoista, että oikeen silmiin ottaa.

Hyvät Uudet Vuodet kaikille!

Terkuin, Bosse

Nythän kaikki harrastaa sitä kotoilua. Mäkin olen tietysti alkanut harrastaa sitä, koska seuraan aikaani. Niille, jotka ei asiasta mitään ymmärrä, niin kerrottakoon, että se kotoilu on sellaista, että puuhastellaan kaikkea kotona, eikä oikeen haluta lähteä sieltä mihinkään - paitsi ehkä ihanalle retkelle tai vähän lenkille. Toinen syy siihen, miksi mä nimenomaan nyt olen alkanut harrastaa tätä kotoilua, on se, että me ollaan kuukausi sitten muutettu Uuteen Omaan Kotiin.

Siellä vanhassa kodissa oli tosi erikoista ne viime ajat. Meillä kävi melkein joka päivä vieraita, ihan ventovieraita siis. Ne ei koskaan viipyneet meillä kauaa, mut ei mua haitannut, kun mä olin vaan niin iloinen, kun meille tuli vieraita. Mua kyllä vähän hämmensi, kun ne vieraat aina vei mukanaan jotakin. Yksi otti leivänpaahtimen, toinen raahasi mennessään pesukoneen, yksi otti telkkarin, erikoinen täti ja sen poika vei tv-tason. Sitten tuli eräs, joka vei mennessään sohvan, sitä mä kyllä vastustin. Sit viimein, kun ei ollut enää melkeen mitään jäljellä, niin tuli taas joku vieras. Mä en ollut enää yhtään iloinen, vaan olin vähän varuilaani ja pysyin siitä kaukana. Meinaan, ajattelin, et se on nyt joko minä tai sänky. Tämä vieras kierteli meillä oikeen taskulampun kanssa ja selvästi etsi jotakin, mitä vaan, mitä vois viedä mukanaan. Katseli joka nurkankin ja saunaankin se katsoi. No vissiin ei löytynyt mitään vietävää, kun se lähti ihan tyhjin käsin.

Lopulta tuli päivä, kun vietiin tuhkatkin pesästä. Pakettiautolla. Kaikki loputkin romppeet vietiin. Mä olin vähän hädässä ja huutelin, et mitäs nyt tapahtuu. Onneksi me kaikki mentiin mukana ja tultiin tänne kivenheiton päähän, sanoisinko parempaan suuntaan. Aluksi ei ollut oikeen hääppöistä täällä. Ei ollut sohvaa, millä lepuuttaa pakaroita, ei sänkyä missä levätä raskaan päivän jälkeen. Onneksi oli sentään jotakin tuttua, oma tyyny, Albin, Strutsi ja Repe.

No hetken päästä alkoi taas tulla vieraita, vähän erilaisia vieraita. Yksi toi pesukoneen, toinen muhkean ja suuren sohvan, kolmas muhevan sängyn ja sitten tuli telkkaria ja lopulta hiano joulupuu. Nyt me ollaan sitten asettauduttu tänne, ja täytyy sanoa, että ei tämä pöllömpi vaihdos ollut. Enemmän lääniä juoksennella, parempi soffa ja erinomaiset lenkkilymestat. Pieni miinus oman saunan puuttumisesta.

Täällä odotellaan jo pukkia.

Mä kerron ensi kerralla lisää mun uudesta neiporhuudista. Täällä on varsin hyvät kuntoilumahdollisuudet nelijalkaisille, meri on lähellä, samoin uimaranta. Täällä asuu myös erikoisia vanhempia rouvia mutta niistä lisää ensi kerralla...

Bosse

Minulta ovat monet kyselleet, että missä ovat päivitykset, eikö elossa tapahdu mitään mainitsemisen arvoista. Nyt on siis vuotuispäivityksen aika. Ja yhtenä syynä heräämiseen ja aktivoitumiseen on tietysti se, että minä vanhenen! TÄNÄÄN!

Viime kuukausien aikana täällä on ollut valitettavan kylmää  ja lumista niin kuin varmaan koko Suomenmaalla. Olenkin mieluusti käyttänyt tilannetta hyväksi ja viihtynyt vällyjen alla, päällä ja välissä.

Tässä vällyjen päällä:

On sitä tullut välillä ulkoiltuakin - kuolemaa halveksuen:

Vähän oon joutunut tuota keesiä kasvattelemaan kylmyyden torjumiseksi.
Enkä muuten luovu karvoistani ennen kuin mittari näyttää + 10.

No enihau. Tänään mullon siis synttärit, täytän mahtavat 5 vuotta, ja senpä kunniaksi on kaikenlaista juhlallisuutta luvassa. Sain mm. availla pukettia ja löysin sieltä erittäin hienon uuden pureskelulelun:

Kävin heti tuhoamistoimenpiteisiin:

Onnea 5-vuotispäivänä Minulle ja Mellerströmille ja Aapolle kanssa!

Terkuin, Bustus