Meitsi ei tykkää kauheasti muista poikakoirista. Mulla on vaan sellainen sisäinen tarve äristä melkein kaikille vastaantuleville uroksille. Tämä tarve alkoi noin vuoden iässä. Kaikista eniten koko maailmassa inhoan meidän viereisessä rapussa asuvaa mäyräkoiraa. En voi ollenkaan hillitä itseäni, kun näen sen tepastelemassa meikäläisen pihalla. Mun on ihan pakko räyhätä ja huutaa sille ja se kyllä huutaa vähintään yhtä paljon takas. En tiedä johtuuko mun inho siitä oudosta ulkonäöstä vai siitä, että se ylipäätään asuu meikäläisen talossa.

Nyt muutamana aamuna sen mäyriksen isäntä on kävellyt meitä vastaan aamulenkillä. Siis ilman koiraa. Sen miekkosen perässä tulee sen ällöttävän pötkyläkoiran haju, ja mä en yhtään kestä sitä. Pakko alkaa karjumaan, varmuuden vuoksi, vaikka koko koiraa ei ole lähimaillakaan. 

Terkuin, Hurja-Bosse