Vaikka me asutaan ihan niin kun täällä stadissa, niin ei tartte kävellä kun viis kilsaa pois päin, niin johan ollaan ihan maalla. Löytyy peltoa silmän kantamattomiin ja sitten sellaisia navettoja. Ne on kuulemma lehmän koteja ne. Tämän päivän lenkillä törmättiin sitten näihin navetan asukkeihin eli lehmiin ja vasikoihin. Vasikat taas on kääpiöksi jääneitä lehmiä, jos joku ei tienny. No näitä lehmiä ja vasikoita oli yhtäkkiä siinä pellolla kymmeniä. Ihan siinä muutaman metrin päässä patsasteli Mansikki ja Mustikki ja ne vaan töllisteli ja seisoskeli siinä. Minusta ne oli vähän epäilyttäviä, kun ne siinä tuijotteli niillä isoilla silmillään ja haisikin aika oudolta. Ja oli aikas suuria. Mää olisinkin halunnut vähän huudella niille, mutta emäntä kuitenkin käski olla hiljaa ja tyydyin vaan mulkoilemaan niitä takasin.

Siellä, kun puskissa möyrysin, niin huomasin, että se lehmän haju onkin aika jänskä ja sellainen parfyymi sopis meikäläisellekin. Ja kun emäntä vielä kertoi, että näistä lehmistä saadaan sitä jauhelihaa, josta minäkin tykkään, niin johan olin tyytyväinen tuoksuuni. Mutta valitettavasti ei taaskaan emäntä ymmärtänyt hyvien hajujen päälle, vaan suihkuun jouduin. Nyt haisen taas ihan saippualta, yäkyäk.

Terkuin, MaaJussi