Emäntä ei eilen muistanut kertoa erästä asiaa. Hänestä se oli erittäin noloa ja kamalaa, mutta minä pidin sitä vain kohteliaana huomionosoituksena. Meillä oli nimittäin siellä Porvoossa mukana oma henkilökohtainen autonkulejttaja ja valokuvaaja niin kuin tällaisella huippukuuluisalla urheilijalla nyt pitää olla. Sää oli lämmin ja tuli siinä hörpittyä jonkin verran vettäkin, niin hätähän siinä sitten tuli. Nostin koipea lähimpään paikkaan, joka sitten sattui olemaan autonkuljettajamme reppu. Emäntä oli ihan kauhuissaan ja ihmetteli, että mitä h****tiä minä teen. En nyt yhtään ymmärrä, mistä se taas vouhkasi. Merkkasin nyt vaan, että tää on muuten mun laukku. Hetken päästä tapahtui jotakin vielä kamalempaa. Siis emännän mielestä. Minulta nimittäin lirahti vähän myös autonkuljettajamme jalalle. Mutta sekin oli vain tälläinen ystävällismielinen "soot mun" -huomionosoitus. Tämän jälkeen emäntä ei päästänyt minua metriä lähemmäs autonkuljettajaamme.

Ja emännillä on aina tapana analysoida kaikkea, joten tätäkin nyt pitää tietysti analysoida. Yleensähän minä en siis merkkaile ihmisten jalkoja ja tavaroita. Analyysi on se, että olin kuulemma kisapaikalla niin kiihtynyt ja hämmentynyt siitä kaikesta odottelusta ja hälinästä, että olin aivan päästäni sekaisin. Paikalla oli myös paljon uroksia, joille piti pöristä ja ruopia. Ehkä sitä koipeakin piti nostella tavallista useammin samasta syystä. Oma analyysini on lyhyt: oli hätä ja nostin vaan koipea ensimmäiseen sopivaan paikkaan.

Terkuin, Bustus