Tästä hiljaiselosta päätellen hätäisimmät voisivat kuvitella, että olen aivan kuolla kupsahtanut. Elossa ollaan ja vatsanväänteistä on selvitty, kiitos vaan kysymästä! Ohjastaja-ovenaukoja on niin kiireinen, ettei me olla ehditty tekemään mitään kirjoittamisen arvoista piiitkiin aikoihin. Arvon matami on ihan hermoromahduksen partaalla ja senpä takia aikoo lähteä ensi viikolla hermolomalle. Olin ihan, että jeeee, lomalle! Minunkin hermot kaipaa lomaa. No arvatkaa, ottaako nuo meikäläistä mukaan...

Kesää odotellessa:

Bustus