Olen jo pitemmän aikaa mankunut, että pääsisin joskus semmosta kettua katsomaan. Mulla olis nimittäin sille vähän asiaa. No, jos ei meikäläistä kuljeteta ketun luo, niin ketut näemmä tulee meikäläisen luo. Tänään nimittäin meidän vakioiltalenkillä tuossa kallioilla meitä vastaan tuli ihka oikea citykettu. Se oli ihan muutaman metrin päässä miestä ja määhän lähdin heti sen perään. Repolainen paineli karkuun ja minä perässä. Hienosti jäljestin sitä siellä pusikossa ja ihan perässä pysyttiin, kunnes nahkahihna kiristyi ja jäljestys loppui. Aina nuo narunperässäroikkujat pilaa kaiken!

Terkuin, Bosse