Yksivuotiaaksi tulemiseen ei liity pelkästään kivoja juttuja, vaan myös ikäviä. Nimittäin rokottaminen. Tänään käytiin erään täti-ihmisen luona ja arvasin heti, että nyt on jotain epäilyttävää tekeillä. Ne katsokaas tarjosivat minulle namusia, vaikka en mitään hyvää ollut tehnyt. En sitten syönyt niitä, koska tiesin, että tässä on nyt joku koira haudattuna.

No ennen kuin huomasinkaan, niin se täti törkkäsi kaikkiaan kaksi piikkiä niskavilloihini. Leikin, etten huomannut mitään, vaikka todellisuudessa vähän kirpaisi.

Sitten tuo emäntä meni sanomaan sille lääkärille, että minun etutassun varvas, tai se kynsi siitä, on ollut vähän kipeänä. No eiköhän se lääkäri sitten käynyt käpälöimään juuri sitä kipeää varvasta ja väänteli ja paineli sitä miten sattuu. Minun piti sille vähän irvistää, että ymmärtäisi lopettaa. No, kipeän varpaan johdosta sain vielä yhden piikin lisää. Jotakin antibioottia pistivät samanlaisella ruiskulla taas sinne niskavilloihin. Arvatkaa, onko niska kipeänä.

Muuten lääkäri piti minua "hontelona nuorukaisena" (ja pah!), mutta lohdutukseksi se sanoi, että olen "erittäin hyvä alku" ja massaa tulee vielä lisää. Verkligen!

Koska tuo minun varvas on nyt vähän epäkunnossa, niin emäntä ei myöskään vienyt minua eilen agilityyn. Arvatkaa suututtiko. Nyt ne muut ovat saaneet hyppiä siellä, ja minä nökötin kotona.

Nyt kömmin sänkyyn ja peiton alle. Kaikki tämä piikittely teki kovin uniseksi.

Terkuin,
Bosse