Tänään oltiin emännän kanssa taas niissä agiltytesteissä, ja tänään niitä oli jopa kahdet, siis kahteen eri seuraan. On se aika rankaa ensin matkustaa bussilla ties kuinka kauan, ja sitten olla ensin yhdessä testissä tuomaroitavana ja sitten vielä toisessa ja sitten vielä matkustaa kotiin. Ostaisi tuo emäntä edes auton, niin pääsisi nopeammin...

Emäntä oli kaikesta testailusta ihan uupunut, ja täytyy kyllä sanoa, että niin olin minäkin. Ja MINÄHÄN se niissä testeissä se päätähti olenkin, emäntä vain seisoo ja komentaa ja silloin tällöin kaivaa hyvyyksiä taskusta. Ja minä taas hypin ja pompin ja esitän sirkustemppuja arvovaltaiselle tuomaristolle!

Ensimmäisiin testeihin emäntä ei ollut kovin tyytyväinen. Olin kuulemma liian kiinnostunut muista koirista ja liian vähän kiinnostunut emännästä. Huonolta kuulemma näyttää, varsinkin kun jouduttiin olemaan sieltä viime kerralla pois, kun minulla oli se loma. Puolustukseksi sanon kyllä, että jos pieneen halliin on tungettu 30 koiraa, niin kyllä se vähän vaikuttaa keskittymiseen.

No ne toiset testit sitten menivät emännän mielestä erittäin hyvin. Jos ei kuulemma treenipaikka irtoa tuolla esityksellä, niin ei sitten millään. Olin ottanut edellisistä testeistä opikseni, enkä ollut enää ollenkaan kiinnostunut muista koirista, vaan tapitin kiltisti emäntää. Olin lisäksi oikein innostunut ja virittäytynyt kaikissa tehtävissä, enkä yhtään sooloillut. Emäntä heilutteli monessa tehtävässä ihanaa tennispalloa nenäni edessä, ja silloin kyllä seison vaikka päälläni, jos pyydetään.

Nyt sitten jännitetään, miten meille käy. Kyllä me kuulemma jatkamme agilityä jossakin muodossa, jos nyt ei seurojen ovet aukene.

Terkuin,
Bosse