Eilen oli ekat treenit siellä uudessa paikassa, johon päästiin niiden testien kautta. Seura on siis uusi ja niin oli hallikin - ja koirat. Siellä meitä oli kahdeksan kaikennäköistä ja kokoista koiraa pikkuruisesta kääpiövillakoirasta järjettömänkokoiseen jättiläisvillakoiraan (tai siltä se ainakin minusta näytti).

Tehtiin tosi yksinkertaisia juttuja kuten hyppyjä ja putkea, ja koska ne asiat oli niin helppoja, niin en oikeen sellaisiin jaksanut keskittyä. Sen sijaan karkasin heti alkutekijöiksi ja kävin juoksentelemassa päätömästi kaikkien koirien luona. Emäntä oli aivan hermona ja ihmeissään, kun en ole koskaan aiemmin tällaista treeneissä harrastanut. No pitihän minun nyt käydä tervehtimässä uusia ryhmäläisiäni!

Toinen asia, mikä tuntui ottavan emäntää kovasti päähän, oli se, että nuuskin koko ajan sitä kenttää. Se yritti herättää huomiotani palloilla ja sukilla ja kiljumalla ties mitä, mutta minä se vain haistelin maata. Oli muuten hyvät tuoksut! Emäntä epäili syyksi narttujen pissoja, koska haistelen (ja maistelen) niitä lenkilläkin kuulemma juuri tuohon tyyliin, eli keskittyneesti ja maahan matalaksi liimautuneena. Emäntä uhkailee nyt, että jos tuo haistelu ja nuoleskelu ei lopu, niin meiltä loppuu agilitytreenit. Kamala uhkaus!
 
Terkuin, Bosse

P.S. Minulla on uusi kiraffi-kaveri. Kuvamateriaalia meidän tutustumisesta ensi kerralla.