Olin taas pääsiäisenä mummolassa lomailemassa isännän ja emännän kanssa. Pääsiäisen jännitysmomentti koettiin maanantaina, kun olin mummon (=emännän äidin) kanssa kävelyllä. Eräs vapaana juoksennellut raivoisa terrieri teki minusta melkein hännättömän ja mummosta kädettömän! Onneksi me molemmat selvittiin kuitenkin verenvuodatuksella ja mustelmilla. Mutta oli se aika kauheaa, antakaas kun kerron.

Oltiin siis maanantaina mummon kanssa kävelyllä. Emäntä itse ei ollut kotona ollenkaan. Naapurissa vierailee satunnaisesti eräs urosterrieri, joka sitten hyökkäsi aika raivoisasti meidän kimppuun tuossa tiellä. Olisin kyllä meitä urhoollisesti puolustanut, mutta mummo nappasi minut olkapäälleen. Se saattoi koitua minun pelastuksekseni, tuumasi emäntä myöhemmin. No tämä naapurin terrieri ei kuitenkaan niin helpolla luovuttanut, vaan alkoi ihan hullun lailla hyppiä mummon kimppuun ja purra häntä käteen. Minuahan se tietysti yritti napata, mutta mummo käsivarsi kärsi kyllä pahimmat vahingot. Onnistui se saamaan minua hännänpäästä kiinni, ja siitä sitten tuli verta loppupäivän.

Mummo paineli karkuun, ja tämä terrieri hyppi ja pomppi perässä aivan mielipuolisena. Onneksi se sitten saatiin kiinni ja kiikutettiin kotiin. Mummo sai tämän episodin aikana kunnon hampaanjäljet kämmeneensä ja käsivarteensa ja vielä mustelmat päälle. Kävi se myös terveyskeskuksessa uusimassa jäykkäkouristuksensa kaiken varalta.

Mummo taisi säikähtää aika pahasti, ja en kyllä yhtään ihmettele. Kyllä minuakin siellä olkapäällä vähän hirvitti. Emäntäkin oli kyllä aika raivona sille hirviökoiralle, kun se kuuli tapahtuneesta.

Mutta kiitos mummo, kun pelastit minut! Myös Meikku kiittää, kun pelastit meidän Bustuksen!

Terveisin, Bosse (melkein) Töpöhäntä