Viime viikon agilitytreenien jälkeen emäntä uhkaili, että jos nuuskiminen ja karkailu ei lopu, niin meidän agilityura loppuu. Tämä oli niin vakava uhkaus, että päätin nyt eilisissä treeneissä näyttää, mikä oikein olen koiriani.

Käyttäydyin koko treenien ajan kertakaikkisen hienosti! En karkaillut, en nuuskinut tahi nuoleskellut maata ja olin erittäin innostunut ja pidin hyvää kontaktia emäntään. Ja emäntä se oli niin ylpeä minusta! Pääasiassa hieno käytökseni johtui kyllä siitä, että minulla oli hirmuisen kova nälkä, ja olisin tehnyt vaikka mitä nakkieni eteen.

Tehtiin taas erittäin yksinkertaisia juttuja, alkeiskurssilla kun ollaan, mutta jaksoin silti keskittyä koko treenien ajan. Minähän osaan jo mennä kepit niin, ettei emännän tarvitse kuin näyttää oikea väli, mistä aloitan ja loppu hoituu kuin itsestään. Nyt sitten keppejä pitikin mennä siten, että niistä tehtiin kuja, josta piti vain juosta läpi. Tämä oli mielestäni aivan älytöntä ja yritinkin koko ajan pujotella. Emäntä olikin tämän harjoituksen jälkeen vähän huolissaan. Se epäilee, että tuo kujajuoksusysteemi saattoi sotkea ajatukseni niin, että en osaa enää mennä keppejä sillä tavalla "oikeasti".

Terkuin, Bustus