Eilen oli aivan ihana päivä! Mentiin emännän kanssa Viikkiin parsonlenkille, jonne ilmaantui kaikkiaan neljä koirulaista. Ja mikä mukavinta, minä olin ainut uros, ja sain kokonaisen haaremin narttuja haisteltavaksi ja paimennettavaksi. Olin aivan seitsemännessä taivaassa, ja erityisesti eräs Sera-neiti sai punttini tutisemaan.

Olisipa jollain ollut kamera todistamassa meidän riemua. Juoksenneltiin siellä yli tunti vapaana ihanassa auringonpaisteessa. Yli peltojen, läpi metsien, ohi nurmien, yli ojien, ali aitojen, läpi polkujen, yli siltojen juostiin me vaan.

Emäntä oli vähän loukkaantunut, kun en kuulemma kuullut ollenkaan yhtään mitään siellä juostessani. Se oli aina välillä minua huudellut luokseen, mutta en minä ole mitään sellaista kuullut. En kuulemma edes kääntynyt katsomaan, kun emäntä huusi, vaan jatkoin vain ihanaisen Seran perässä (kirjaimellisesti) juoksentelua. Huomaatteko, aina se keksii minusta jotakin moitittavaa!   

Toivottavasti mennään pian, pian taas juoksentelemaan!

Terkuin, Rakastunut Bosse