Emäntä innostui katselemaan vanhoja kuvia niiltä ajoilta, kun muistutin vielä hampsteria tai jonkinsortin piipittävää pussirottaa. No sen oli nyt välttämättä saatava laittaa niitä kuvia myös tänne.

Tässä ensimmäisessä kuvassa olen vielä kasvattajan luona, enkä ymmärrä tästä maailmasta vielä yhtään mitään. Toljotan vain tyhjyyteen:

Tästä toisesta kuvasta huomaa, että ymmärrän jo jotakin elämän perusasioista. Nimittäin sen, että pallo on koiran paras ystävä!

Tässä viimeisessä kuvassa istun kuin mikäkin neiti ilman miehekästä partaani. Ja missä ovat nykyään niin tuuheat rintakarvani? Nolottaa...

Hyi, nyt loppui nämä muistelmat! Johan tässä alkaa hävettää.

bOSTus (nomen est omen)