Kesän aikana olen huomannut itsessäni uusia piirteitä ja kykyjä. Ensinnäkin: uiminen ei ole kovin kamalaa. Aikaisemmin harrastin vain kahlailua, ettei kulkuset kastu. Nyttemmin olen huomannut, että ei se (kulkusten kastuminen) niin kamalaa ole ja kyllä ne kuivuu. En siis vieläkään mene ihan muuten vaan uimaan (sehän olisi ihan turhaa), vaan vain silloin, kun emäntä heittää keppiä tahi muuta kivaa veteen. Mutta jos se heittää liian syvälle, niin en mene, saa kyllä itse hakea. Ja jos se keppi tai se jokin muu kiva uppoaa, niin en oikein mielelläni hae sitä, kun koko pää kastuu. Nenä saa kastua, mutta muu pää on pysyttävä kuivana.

807666.jpg

Toiseksi: suustani pääsi tänä kesänä sellaista ulvomista. Olen tietysti aina osannut ulvoa, mutta vasta nyt paljastin piilevän taitoni myös emännälle ja isännälle. Kuulin katsokaas tässä taannoin jostain hysteeristä koiran haukuntaa, ja päätin varoittaa kaikkia korttelin koiria ja aloin sitten ulvomaan oikein kovaa ja kauan. Emäntä juoksi oikein katsomaan, että olenko se tosiaankin minä vai kenties suuri susi, joka ulvoo. No minä se olin.

Terveisin, Ulvova Uimamaisteri