Kyselyn perusteella voitaneen nyt todeta, että ulvominen on suden läheiselle jälkeläiselle - kaupunkilaiskoiralle - täysin normaalia ja suotavaa toimintaa. Olen alkanut harrastaa sitä useamminkin, joten emäntä ei enää ihmettele tätä kiekumista niin kovasti.

Esimerkiksi eilisissä agitreeneissä ulvoin taas. Tarkoituksenani oli kutsua emäntä luokseni. Se oli nimittäin ihan yksikseen radalla pyörimässä ja oli köyttänyt minut kentän laitamille narun päähän. Eihän agilitystä nyt mitään tule, jos päätähti on unohdettu narun jatkoksi kentän laitamille. Ulvoinkin oikein kovasti ja kyllä siinä vieressä joku toinenkin koira ulvoi emäntäänsä tulemaan. En tiedä kumpi meistä aloitti.

Jatketaan ulvomista!

Bustus