Ollaan taas täällä läntisessä Suomessa elikkäs mummolassa viettämässä meikäläisen syyslomaa. Tultiin eilen ja meinattiin emännän kanssa heti alkajaisiksi päästä SUDEN ruokalistalle. Emäntä väittää, että se oli joku naapurin husky, mutta kyllä minä suden tunnen, kun sellaisen nään. Niistä pelottavista kiilusilmistä ei kyllä voi erehtyä.

Oltiin nimittäin iltalenkillä ja oli jo tosi pimeätäkin. Yhtäkkiä tuolta kuusiaidan läpi hyppäs sellainen jumalattoman suuri susi. Se ponkaisi aivan suoraan minun kimppuun ja emäntä äkkiä vaan narusta kiskaisi minut syliinsä. Räyhäsin sieltä sylistä sitten kuin mikäkin villipeto ja se susi kierteli meitä ja tuijotti niillä hulluilla silmillään.

Emäntä oli aivan paniikissa ja ajatteli, että se ei kyllä selviä, jos tuo susi alkaa hyppimään ja puremaan. Onneksi sen suden ihminen sitten tuli karjumaan siihen ja se susi jätti meidät rauhaan. Emännän sydän hakkas tuhatta ja sataa ja niin kyllä munkin.

Emäntä oli kyllä aika raivona sen suden ihmiselle. Se tietää, että ne sudet on sieltä ennekin hyökkineet koirien kimppuun. Ei sais tuollaiset juoksennella vapaana, jos ne ei ole sen ihmisen hallinnassa.

On tää kyllä aika hurja lomapaikka. Eihän siitä ole kauaa, kun eräs wales yritti syödä minut ja mummun ihan tällä samalla kadulla.

Katsotaan nyt selviänkö hengissä tältä lomalta.

Terkuin, Bosse