Emäntä kuulemma joskus mietiskelee, että ymmärretäänkö me pienet koirat puhetta. Sillä on sellainen havainto, että jos kädessä on nakkia tahi muuta herkkua, niin puhe tuntuisi menevän paremmin perille kuin tyhjin käsin. Nämä sanat ovat tietenkin sellaisia, joita olen joutunut pakon edessä opettelemaan. Siis nakki tippuu vasta, kun persus on maassa tai tassu ojennettuna matamille. Lisäksi on kuitenkin sellaisia sanoja, joita ei tarvitse hirveästi opetella, vaan olen oppinut ne ihan itse.

Nyt (vasta) viime aikoina olen tajunnut, mitä sana ruokaa tarkoittaa. Heti, kun emäntä sanoo, että laitetaanko Bosselle ruokaa, niin ryntään keittiöön. Niin kuin vaikkapa tänä aamuna. Tiedän myös, että eräästä keittiön kaapista löytyy pallo. Kavereideni nimet ovat myös aika hyvin hallussa. Repeä ei pidä sekoittaa Kiraffiin eikä Knutia saa sotkea Strutsiin, ja kuinka voisinkaan - nehän ovat ihan eri näköisiä. Myös Mennäänkö ulos aiheuttaa välittömän rekation, ja alan pomppia kohti eteistä. Ulos on aina kiva mennä. Yhtenä iltana emäntä taas sanoi, että voivoi huomenna Bossella on pitkä päivä yksin. Ymmärsin tietysti tämänkin ja kiehnasin emännän kimpussa koko illan, ettei se vain jättäisi minua pitkäksi aikaa yksin. Mutta jätti se kuitenkin.

Terveisin, Bosse