Oltiin tänään taas emännän kanssa lenkillä siellä aavekaupungissa. Se oli yhtä autio kuin viimeksikin. Katselin vähän tarkemmin niitä mökkejä ja niitä katuja. Kaikki on siellä jotenkin miniatyyrikoossa: postilaatikot on matalalla, mökit on pieniä ja kadut kapoisia. Mää epäilenkin, että siellä asuu sellaisia kääpiöitä, niin kuin siinä sadussa Tuutikki ja 101 kääpiötä, vai mikä sen nimi oli. Ne varmaan asuu siellä, mutta on nyt just töissä siellä kaivoksella, vai missä ne nyt oli, ja palaavat sitten illalla takas niihin pikku mökkeihinsä.

Mut enivei, mun jutun pointti oli se, että mä löysin sieltä valtavan hyvän hajustuskalan, jolla aloin oitis itseäni hajustamaan. Piehtaroin siellä aikani kalan kimpussa enkä ollenkaan ollut kuulevinani, vaikka emäntä karjui. No kotona sen sitten taas näki, kuinka emäntä ei ollenkaan ymmärrä hyvien tuoksujen päälle. Se pisti minut suihkuun ja sulokas aromi valui viemäristä alas ja tilalle jäi samppoon imelä kukkaistuoksu. Ei kyllä kehtaa mennä ulos ennen kuin tämä löyhkä hälvenee. No, onneksi kylpyhuoneessa on vieläkin kalanraadon ihanat aromit.

Terkuin, Kukkais-Bosse