Meidän perhe lähti torstaina minisyyslomalle Pohjanmaalle. Emäntä ei kertonut etukäteen kenellekään, että ollaan tulossa, vaan ajatteli yllättää kaikki. Yllätys olikin täydellinen! Meidän mummu oli niin yllättynyt ja äimistynyt, että väitti, että minä en ole minä. Siis, että minä, Bosse, en ole minä, vaan joku toinen nelijalkainen.

Katsokaas, kun tultiin perille sinne mummolaan, niin emäntä vaan laittoi minut ovenraosta sisälle ja menin sitten sinne olohuoneeseen pyörimään. Vaari tajusi heti, että minä olen minä, mutta mummu vaan väitti, että ei se ole Bosse, vaan se on Sinikka-tätin hoitokoira. Mummu vaan totesi, että minä olen vaan kovasti Bossen näköinen. Vaari kuitenkin huomautti, että tuolla eteisessä seisoo joku tutun näköinen tyttö. Mummulla meni tovi ennen kuin se selvisi tästä järkytyksestä ja tajusi, että moon oikeesti minä. No mummut on vähän hidasälyisiä, se on selvä.



Sunnuntaina sitten pakattiin taas kapsäkit ja lähdettiin takas juna-asemalle. Arvatkaas mitä tapahtui!? Emäntä unohti minut ja isännän kyydistä! Se meni itse junaan, muttei ottanut meitä ollenkaan. Mä jäin sinne junan viereen huutamaan, että ota nyt meidätkin mukaan. Ei ottanu! Se ei ole vieläkään muistanut, että jotakin unohtu, vaan täällä me ollaan isännän kanssa vielä Pohjanmaalla. Että, jos luet tätä, niin tule  nyt hakeen meidät pois!

Terkuin, Bosse ja isäntä