Seitsemän viikon lomalta on palauduttu levänneenä ja metsittyneenä. Loma vietettiin pääasiassa Pohjanmaalla, jossa harrastin mökkeilyä, takapihalla tsillailua, pururatahölkkäilyä ja uimistakin. Tänä kesänä kunnostauduin erityisesti tuolla metsästyspuolella. Meikän lenkkipoluilla löllersi tasaisin väliajoin sellaisia siilejä, joita haukuin ihan hullun lailla. Ne käpertyi tietty palloks ja sähisi vaan ja mun oli huudettava niille vielä kovempaa. Mökillä taas kunnostauduin sammakkojahdissa. Ne pitkäkoivet pomppi aina illan tullen koloistaan ja minä vietin useamman tunteroisen niitä jahdatessa. Yritin niitä syödäkin, mutta olivat aika pahoja ja limaisia.

Loma on enää muisto vain, sillä tänään oli sitten oikeen karmea paluu arkeen. Mut nimittäin vietiin sellaisiin koiranäyttelyihin. Edellinen näyttely oli kaksi vuotta sitten, jolloin tuomari totesi, että "tarvitsee aikaa". Matami arveli, että nyt aika on täys. Aikasin piti herätä ja lähteä hiihtämään tuonne kaatosateeseen, että ehdittiin Porvooseen englantilaisherran käpälöitäväksi. Siellä sateessa jouduttiin vielä odottamaan vaikka kuinka kauan. Ja sitten, kun oli mun vuoro, niin alkoi oikeen rankkasade. Englantilaisherra oli viehtynyt meikäläisen muskeleihin ja tykkäs, että oon oikeen hyvässä palanssissa. Tuloksena EH (= erittäin hyvä) ja avoimen luokan kolmas sija (kolmesta koirasta). Mamselli oli erittäin tyytyväinen. Luscottin mietteitä voi lukea enemmän tuolta Tuloksia-osastolta.

Kun näyttely loppui, niin aurinkokin alkoi heti paistaa. Se ei kyllä lohduttanut mun märkää olemusta enää siinä vaiheessa.

Terkuin, Erittäin Hyvä Bosse

P.S. Siitä on siis viisi päivää, kun palattiin takas Hellsinkiin. Arvatkaas montako tennispalloa oon jo ehtinyt löytää puskista näinä päivinä!? NELJÄ! Se on jo aika hyvin se! Edit: Tänään iltalenkillä löytyi vielä viides pallo! Tästä tulee pallorikas syksy!