Nythän kaikki harrastaa sitä kotoilua. Mäkin olen tietysti alkanut harrastaa sitä, koska seuraan aikaani. Niille, jotka ei asiasta mitään ymmärrä, niin kerrottakoon, että se kotoilu on sellaista, että puuhastellaan kaikkea kotona, eikä oikeen haluta lähteä sieltä mihinkään - paitsi ehkä ihanalle retkelle tai vähän lenkille. Toinen syy siihen, miksi mä nimenomaan nyt olen alkanut harrastaa tätä kotoilua, on se, että me ollaan kuukausi sitten muutettu Uuteen Omaan Kotiin.

Siellä vanhassa kodissa oli tosi erikoista ne viime ajat. Meillä kävi melkein joka päivä vieraita, ihan ventovieraita siis. Ne ei koskaan viipyneet meillä kauaa, mut ei mua haitannut, kun mä olin vaan niin iloinen, kun meille tuli vieraita. Mua kyllä vähän hämmensi, kun ne vieraat aina vei mukanaan jotakin. Yksi otti leivänpaahtimen, toinen raahasi mennessään pesukoneen, yksi otti telkkarin, erikoinen täti ja sen poika vei tv-tason. Sitten tuli eräs, joka vei mennessään sohvan, sitä mä kyllä vastustin. Sit viimein, kun ei ollut enää melkeen mitään jäljellä, niin tuli taas joku vieras. Mä en ollut enää yhtään iloinen, vaan olin vähän varuilaani ja pysyin siitä kaukana. Meinaan, ajattelin, et se on nyt joko minä tai sänky. Tämä vieras kierteli meillä oikeen taskulampun kanssa ja selvästi etsi jotakin, mitä vaan, mitä vois viedä mukanaan. Katseli joka nurkankin ja saunaankin se katsoi. No vissiin ei löytynyt mitään vietävää, kun se lähti ihan tyhjin käsin.

Lopulta tuli päivä, kun vietiin tuhkatkin pesästä. Pakettiautolla. Kaikki loputkin romppeet vietiin. Mä olin vähän hädässä ja huutelin, et mitäs nyt tapahtuu. Onneksi me kaikki mentiin mukana ja tultiin tänne kivenheiton päähän, sanoisinko parempaan suuntaan. Aluksi ei ollut oikeen hääppöistä täällä. Ei ollut sohvaa, millä lepuuttaa pakaroita, ei sänkyä missä levätä raskaan päivän jälkeen. Onneksi oli sentään jotakin tuttua, oma tyyny, Albin, Strutsi ja Repe.

No hetken päästä alkoi taas tulla vieraita, vähän erilaisia vieraita. Yksi toi pesukoneen, toinen muhkean ja suuren sohvan, kolmas muhevan sängyn ja sitten tuli telkkaria ja lopulta hiano joulupuu. Nyt me ollaan sitten asettauduttu tänne, ja täytyy sanoa, että ei tämä pöllömpi vaihdos ollut. Enemmän lääniä juoksennella, parempi soffa ja erinomaiset lenkkilymestat. Pieni miinus oman saunan puuttumisesta.

Täällä odotellaan jo pukkia.

Mä kerron ensi kerralla lisää mun uudesta neiporhuudista. Täällä on varsin hyvät kuntoilumahdollisuudet nelijalkaisille, meri on lähellä, samoin uimaranta. Täällä asuu myös erikoisia vanhempia rouvia mutta niistä lisää ensi kerralla...

Bosse